"If it felt good when you did it. Don't regret it."
Tämä pimeys on tänä syksynä purrut minuun jotenkin erityisen kovasti. Stressitasot ovat muutenkin lennelleet aika hurjissa korkeuksissa, mutta pimeys on jotenkin oikein vahvistanut sitä. Kuinka ärsyttävää, kun sekä töihin lähtiessä, että palatessa on pimeää! Pimeydelle ei kuitenkaan voi mitään, mutta omille stressitasoille voi. Ajattelinkin nyt jakaa muutaman keinon stressin kesytykseen. Ja voin muuten sanoa, että jos jossain olen lahjakas niin stressaamisessa. Voi miten paljon olenkaan elämäni aikana kuluttanut energiaa turhaan stressaamiseen. Minulla on usein ennen jotain vähän jännittävää tapahtumaa noin sata erilaista kauhuskenaarioita, joista vielä ei kyllä ole yksikään toteutunut. Mielessä on vain lista asioita, jotka saattaisivat mennä pieleen. Olen kuitenkin oppinut paljon, etenkin viime vuoden ansiosta, joka oli ehdottomasti elämäni rankinta aikaa. Tuli oma äkillinen hurja sairastuminen, ja kun siitä oli vihdoin selvitty niin läheisen vakava sairaus ja paljon paljon muuta. Silloin ajattelin hetken verran, että tästä ei ikinä pysty selviämään. Hauskaa näin jälkikäteen todeta kyllä selvittiin ja hyvin selvittiinkin.
1. Ensinnäkin olen oppinut, että saa mokata. Jos jokin esitys, tentti tms. meneekin pieleen, vaikka kuinka olisit siihen valmistautunut, niin sittenpä menee! Harmittaa ehkä pari päivää, mutta lopulta vain naurattaa. Tai jos ei naurata, niin ainakin on oppinut jotain. Muistan, kun ymmärsin tämän vihdoin ja voi miten suuri helpotus se oli. Aina ei todellakaan tarvitse onnistua.
"HOPE. Hold on, pain ends"
2. Saa sanoa en osaa. Minulla oli pitkään aika, jolloin koin, että on noloa myöntää olevansa pihalla asiassa x. Nykyään en välitä, vaikka muut pitäisivätkin minua aivan osaamattomana blondina. Mieluummin varmistan asian, kuin teen sen väärin vain sen tähden, etten kehdannut kysyä apua.
"Don't you dare give up."
3. Vapaata saa ja täytyy olla. Mitä kovempi työtahti tai muuten rankka elämäntilanne, sitä enemmän kunnon nollausvapaata tarvitsee. Minulla on nykyään sääntö, etten vapaapäiviksi sovi oikeastaan mitään (ellei se ole jotain erityisen kivaa), sillä minulla ei ole kovin paljon vapaita. Haluan vapaapäivinä tehdä sitä mitä huvittaa, enkä sitä mitä kalenteri pakottaa tekemään.
4. Nykyään, jos mieleeni putkahtaa joku pienehkö tai miksei vähän isompikin huolenaihe ja tunnen jo miten stressitasot alkavat nousta huimiin korkeuksiin, niin sanon usein itselleni vain c'est la vie ja ohitan huolen olankohautuksella. Ja jos joku huoli on sellainen, että sille voi tehdä jotain, niin mieluummin nykyään toimin kuin vain olen hullun stressaantunut. Mutta ehkä vaikeinta on myöntää itselleen, että juuri nyt ei voi tälle asialle yhtään mitään, eikä stressaaminen auta pätkän vertaa. Tämän oppiminen on täysin mahdollista!
"Know this: you can start over, each morning."
5. Aina ei tarvitse jaksaa. Yliväsyneenä pitkän päivän jälkeen on ihan turha lähteä tekemään ruokaa tai lenkille ihan vain koska on pakko jaksaa, silloin kannattaa ulkoistaa illallinen pizzataksille tai lempiraflalle ja lenkin sijaista katsoa vaikka joku ihana leffa. Liikunta on todella tärkeää jaksamisen kannalta, mutta liian väsyneenä ja univelkaisena siitä ei hyödy. (Tosin suosittelen lämpimästi superstressaantuneille lempeitä kävely- tai juoksulenkkejä, joissa ei pyritä todellakaan huipputuloksiin vaan hyvään oloon. Niitä voi vaikka vapaapäivinä harjoittaa ja hyvä olo on taattu.)
6. Täydellinen onnistuminen ei ole pakollinen. On täysin hyväksyttävää suoriutua keskiverrosti. Pakonomainen täydellisyyteen tähtääminen vie aivan turhan paljon energiaa. Ja mitä siitä pahaa oikeasti tapahtuu, jos ei jotakin asiaa suorita ihan täydellisesti vaan "vain" keskiverrosti. Ei mitään.
7. Joskus on vain parempi poksauttaa se skumppapullo kuin valvoa yöllä pikkutunneille astin stressaten pienistä asioista (joista tietenkin juuri niillä pikkutunneilla tulee maailmaa suurempia vaikeuksia). C'est la vie.
Ihanaa viikkoa!
