Kalenterini huutaa juuri nyt voi apua! Jo lähes kaksi kuukautta kestänyt kireä aikatauluni huipentuu ensi viikolla ja väsy stresseineen alkaa olla jo aika kova. Vielä syysflunssa-ilkimyskin vähän painaa projektien lisäksi päälle. Ensi viikon blogi viettääkin pientä hiljaiseloa, palailen taas viikon kuluttua tänne, kun olen projektini saanut valmiiksi. Tulvin suorastaan postausideoita, joten ihanaa päästä niitä vihdoin viikon kuluttua toteuttelemaan.
Toivon teille ihanaa kauniiden syysaamujen, syksyisten omenaherkkujen sekä kirpeässä syyssäässä tehtyjen lenkkien täyttämää viikkoa!
- Emma
P.S. Tuon kuvan olen ottanut reilu vuosi sitten matkalla Zürichista kotiin. Kello oli paljon, tiesin pääseväni kotiin vasta todella myöhään ja seuraavana aamuna oli tiedossa ensimmäinen työpäivä uudessa työpaikassa. Auringonlasku oli kuitenkin aivan täydellinen yläilmoista katsottuna, sitä ihaillessa väsymys sekä vatsassa lepattavat perhoset haihtuivat ja niiden tilalle tuli vahva elämä on parasta juuri nyt -tunne.
- Emma
P.S. Tuon kuvan olen ottanut reilu vuosi sitten matkalla Zürichista kotiin. Kello oli paljon, tiesin pääseväni kotiin vasta todella myöhään ja seuraavana aamuna oli tiedossa ensimmäinen työpäivä uudessa työpaikassa. Auringonlasku oli kuitenkin aivan täydellinen yläilmoista katsottuna, sitä ihaillessa väsymys sekä vatsassa lepattavat perhoset haihtuivat ja niiden tilalle tuli vahva elämä on parasta juuri nyt -tunne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lämmin kiitos kommentistasi!